Eduskunta koostuu yhdestätoista eduskuntaryhmästä. Oikeisto – vasemmisto jakolinja on muuttunut epäselväksi puolueiden perinteisissä rooleissa muiden arvojen painoarvojen kasvaessa – puolueiden sisällä kuohuu. Perussuomalaisista irtautuneet kansanedustajat muodostivat Sinisen Eduskuntaryhmän. Paavo Väyrynen irtautui Keskustapuolueesta ja perusti Kansalaispuolueen Eduskuntaryhmän ja Harri Harkimo irtautui Kokoomuksesta ja perusti Kansalaispuolueen eduskuntaryhmän. Tähän mennessä on ainakin 11 kansanedustajaa ilmoittanut että eivät enää osallistu ensi kevään Eduskuntavaalien ehdokkaiksi joista 9 edustajaa keskustapuoleesta. Joukossa useita nimekkäitä veteraanipoliitikoita, Pertti Salolainen (kok), Seppo Kääriäinen (kesk), Mauri Pekkarinen (kesk), Tapani Tölli (kesk), Timo Kalli (kesk), Eero Heinäluoma (sdp). Veteraanipoliitikot ovat lähes yhteisellä suulla tuoneet esille poliittisen ilmapiirin eduskunnassa muuttuneen epätarkoituksenmukaiseksi riitelyksi toisarvoisista ja merkityksettömistäkin asioista suurten ja tärkeäksi koettujen asiakokonaisuuksien asiallisen käsittelyn kustannuksella.
Vaalien lähestyessä puolueet pyrkivät nostamaan profiiliaan äänestäjäkunnassaan ja se ei meillä Suomessa onnistu rakentavaa politiikkaa yhteiseksi hyväksi tekemällä. Tuntuu siltä että mitä enemmän kyseenalaistetaan ja vastustetaan toisten puolueiden näkemyksiä vaikka kuinka provosoivilla ja yksisilmäisillä näkemyksillä sitä enemmän me äänestäjät uskomme ja sitoudumme näkemyksiämme kosiskeleviin puolueisiin. Johtuuko tämä itsekkäästä omien etujen ajamisesta toisten kustannuksella vai kyvyttömyydestä nähdä lupauksia ja tavoitteita asettavien puolueiden edustajien populistisien ja äänestäjiä kosiskelevien tavoitteiden läpi joilla edustajat pyrkivät saamaan itselleen valtakirjat yhteisten asioiden hoitamiseen ja puolueelleen mahdollisimman suuren kannatuksen ja vaikutusvallan.
Lupaukset ja tavoitteiden konkretisoinnit liittyvät vaalien lähestyessä toimivan hallituksen tavoitteiden kritisointiin ja vastustamiseen sekä lupauksiin parlamentaarisesti tehtyjen päätösten muuttamiseen seuraavalla hallituskaudella jos äänestäjät sen vain mahdollistavat.
Kaikista näkemyseroista huolimatta vähemmistöhallitukset ovat onnistuneet pysymään hallitusvallassa naapurimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa ja ovat jopa saaneet aikaiseksi kivuliaitakin päätöksiä ja merkittäviä muutoksia lainsäädännöissään. Meillä sitävastoin sekä demareiden puheenjohtaja Rinne että Vihreiden puheenjohtaja Niinistö esittivät edelliste vaalien jälkeen tavoitteekseen hallituksen kaatamisaen. Kulttuuri keskustelun ja yhdessä asioista sopimisien osalta naapurimaissa on meitä vuosikymmeniä edellä josta voisimme ottaa oppia.
Vihreiden valittua Touko Aallon puheenjohtajakseen 18.6.2017 oli hänen linjapuheessaan jotain todella kypsiä ja uskoa tulevaisuuteen luovia linjauksia. Hän totesi tavoitteekseen mm. että ”ei ole kenenkään etu että vaalikaudet kuluvat edellisten hallitusten päätösten tyhjäksi tekemiseen”, ”Otetaan kaikki puolueet mukaan valmisteluun ja sitoutetaan kaikki mukaan esityksiin”, ”mitä pidempään olemme umpisolmussa vanhojen, tähän aikaan sopimattomien rakenteiden kanssa, sitä pahemmin leikkaavat sakset voivat jäädä käteemme”, ”Soteuudistus pitää toteuttaa ja valinnan vapautta voidaan edistää vaiheittain” ja että ”sosiaaliturvaa on uudistettava kokonaisuutena työelämän muuttuessa”. Näihin tavoitteisiin oli helppo yhtyä. Mutta miten kävi? Jyräsikö puolueen eduskuntaryhmän enemmistö uuden puheenjohtajansa linjaukset ja palasiko puolue takaisin rakkikoiramaisen räksytyksen linjalle?
Toivottavasti ensi kevään vaalien jälkeen saamme sellaista voimakastahtoista ja osaavaa uutta verta eri puolueisiin jotka näkevät yhteiskunnan haasteet tuoreella tavalla ja uudistaa omien puolueittensa ajattelua hyväksymään välttämättömän kehityksen ja osaavat yhteistyössä varmistaa tulevaisuudessamme kilpailukykymme ja hyvinvointimme kompromisseja ja kipeitäkin päätöksiä tekemällä. Meidän pienenä kansakuntana ja taloutena ei ehkä kannata pyrkiä olemaan kaikissa asioissa maailmaa opettamassa vaan valita sellaiset selkeästi rajatut alueet joissa meillä on valmiuksia erityisen osaamisetumatkan saavuttamiseksi ja joihin panostamalla meillä on mahdollisuuksia olla edelläkävijöitä ja maksimoida niiden kautta taloudelliset mahdollisuutemme ja hyvinvointimme tulevaisuudessa.